|
Lentopallo-oppia liikuntahallilla |
|
03.03.2010 |
|
Helmikuun viimeisenä lauantaina oli liikuntahallillamme asiasta kiinnostuneille lentopallovalmentajille ja myös pelaajille koulutusta ihan valtakunnan huipulta asti. Hämeenlinnasta asti matkannut, naisten SM-liigassa pelaava HPK oli edellisenä iltana majoittunut Pudasjärven lentokentälle. Yhdeksältä lauantai-aamuna heidän valmentajansa Teemu Sarna kakkosvalmentajansa kanssa saapui virkeän oloisena koulutusta meille pitämään.
Teemu on valmentajana yhdeksänkertainen Suomen mestari. Hän kun on löytänyt vaimonsa Pudasjärveltä niin vähintä mitä hän voi velkataakassaan tehdä, on se, että hän jakaa oppejaan Riikkansa kotikonnuille. Ollaanko tämän jälkeen sujut vai ei, sitä tämä tarina ei kerro!
Olen aiemmin lukenut Teemun kommentteja mediasta ja todennut sen, että hän on oman tiensä kulkija lentopallon saralla. Tämän asian hän toi heti koulutuksen alkuun myös julki. Mielestäni selvin ero lentopalloliiton koulutusmalliin tuli sormilyönnin tekniikassa. Muitakin eroja oli. En ota kantaa, että onko hyvä vai paha, että on eri tyylisuuntia, mutta sen sanon, että junnuvalmentaja ei voi tuulimyllyn lailla mennä tyylistä toiseen.
Teemu kertoi, että valmentajan on osattava ottaa huomioon yksilöt eri tavoitteineen, mutta myös osattava ajatella porukkaansa ryhmänä.
Tuntui hyvältä kuulla, kun hän sanoi, että kaikilla joukkueilla ei tarvitse tavoitteena olla Suomenmestaruus. Tavoite voi pikkujunnuilla olla esim. kolmen kosketuksen peli, montako pistettä erää kohti tavoitellaan,,,jne. Tavoite täytyy olla, mutta sen on oltava sellainen, että hyvillä suorituksilla se on saavutettavissa. Hän kertoi myös, että kaikkien on oltava yhteisen tavoitteen takana.
Oppimisessa hänkin suositti käyttämään kepin sijaan porkkanaa. Harjoitusten laadusta hän kertoi sen, että minkäänlainen kriteeri ei ole se, että tuleeko pelaajilla harkoissa hiki vai ei. Lentopallo on tekniikkalaji, jossa fysiikkaharkat tehdään tarvittaessa erikseen. Hän kertoi moninkertaisen Suomenmestarijoukkueensa kesäharjoittelun salat: sormi- ja hihalyöntiharjoittelua; kun hänen pelaajattarensa eivät vielä niitä osaa!!!! Siinä olisi mallia varmaan Pudasjärven varttuneemmillekin pelaajille!!! Lentopalloa on hankala pelata jos sormi- ja hihalyönneissä pallo on erimieltä kulkusuunnasta kuin sen käskyttäjä.
Teemu kertoi, että harkkojen vetämisessä sekä sormi- ja hihalyönnin tekemisessä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tyyliä! Sormi- ja varsinkaan hihalyönnissä kaikki eivät saa käsiään samaan asentoon!
Sammelvuon vävypoika oli sitä mieltä, että polvisuojapakko pitäisi saada lentopallojunnuille, koska varsinkin poikajunnut jättävät ne pois, ja pallon haku lattian pinnasta on sen mukaista. Hän vieroksui myös poikajunnujen tyhjää ”elvistelyä” (Asiasta kirjoitin muutama vuosi takaperin eräässä power cup- jutussani).
Hän oli sitä mieltä, että pienemmissä junnuissa olevat pelilliset rajoitukset eivät palvele lentopalloa. Hänen mielestään ainut pakko pitäisi olla polvisuojapakko ja ei mitään teennäisiä rajoituksia tyyliin: nyt tämä on kielletty, mutta kohta sinun pitää tehdä se!!!
Kerroin Teemulle, että olen omissa joukkueissani laittanut jo vuosia sitten pelaajien vastuulle omaehtoisen alku- ja loppuverryttelyn varsinaisen harkka-ajan ulkopuolella, joko kotonaan tehden tai sitten liikuntahallin käytävillä. Hämeenlinnan maestro sanoi, että juuri näin pitää toimia!!! Ei kannata hukata harkka-aikaa verryttelyihin!!!
Kuusamoon lauantai-illan peliin joukkueineen matkalla ollut kouluttajamme patisti myös junnuja käymään lenkillä(jos mahdollista niin koko joukkueella) ulkoilmassa vähintään kerran viikossa, kun koululiikunnassakaan ei nykyisin hirveästi rasitu. Muutenkin hän toivoi ulkona olemista ”mööpeleiden” kimpussa olemisen sijaan.
Teemun koulutus oli todella selkeää tekstiä, paljon samaa mitä lajiliiton koulutuksissa, mutta sisälsi myös irtiottoja totutusta linjasta. Mielenkiintoinen kaksi ja puolituntinen kaikkinensa. Olisi voinut kestää pitempäänkin, mutta hyvä näinkin. Kiitokset näistä ja ei onnea vaan menestystä kevään ratkaisupeleihin HPK:lle. Erityiskiitos vielä sille HPK:n pelaajattarelle, joka urheasti ja sinnikkäästi esitteli meille sormi- ja hihalyöntejä. Olivatpahan helpon ja vaivattoman näköisiä, vaikka Teemun mielestä polvet eivät linjassa olleetkaan!!!
Heavy T
|
