Planeetallamme peräti ainutlaatuinen lentopallon Power Cup pelattiin kesäkuun alkupuolella Seinäjoella. Suomenmaa on jaettu viiteen alueeseen ja järjestelyvuorossa on kukin alue vuorollaan. Tällä kertaa siis matkasimme eteläpohojalaasten vierahaksi. Itselleni tämä poweri oli yhdestoista. Seinäjoella pelasimme edellisen kerran puolikymmentä vuotta sitten. Se on syöpynyt mieleeni parhaana powerina tähän saakka niistä joissa olen mukana ollut. Ei ollut moittimista nytkään, vaikkakin mieleeni tulikin väkisin tunne että täällä oltiin jo

 Keskiviikkona 9.6. matkasimme useiden kulkuneuvojen voimin siis kohti majapaikkaamme Nurmon liikuntahallia. Ranuan suuri urheilumies; Jorma Telkkälä uhrautui jälleen kerran pääjoukkojemme kuskiksi. Näitä ajokertoja on kohdallaan jo pitkästi toistakymmentä ja nuorisomme arvostus häntä kohtaan senkun kasvaa. Se on näinä aikoina jotain se!!!

 Torstain avajaisissa; noin kello puolilta päivin, esiintyi Anna Abreau. Sitten saatiin pelit käyntiin. Odotusta pelien käynnistymiseen avajaisten jälkeen oli turhan paljon, minkä nuoriso toikin aiheesta esille. Olosuhteet säiden ja kenttien puolesta olivat peräti otolliset, kuten myös perjantainakin.

 Lauantaina iltapäivällä ”esteri” kiskaisi sitten reilusti hameensa ylös ja sataa sataa ropisi, pili pili pom. Säätila oli aika kalsea  muutenkin. Onneksi majapaikkamme majoitushenkilökunta oli vieraanvaraista ja lämmitti meille saunat!!! Minkään aiemman powerin majapaikassa emme ole koskaan päässeet saunaan. Lämpimät kiitokset tästä sinne Nurmon suuntaan, varsinkin kun perjantain ja lauantain lisäksi saimme kylpeä vielä sunnuntainakin lähtösaunat!!!

 Seinäjoen raviradalla pelattiin tällä kertaa n. 5000 ottelua lähes kolmellasadalla kentällä 901:n joukkueen voimin. Näistä joukkueista peräti kymmenen kantoi ylpeänä Pudasjärven Urheilijoiden logoa rintapielissään ja sydämissään.

 Powerissa on pelisysteemi sellainen että kahden ensimmäisen päivän pelit ratkaisevat pitkälle sen että mistä sijoista pelaat parina seuraavana päivänä. Muutama niukka voitto tai tappio voi paiskata reilusti sijoitustasi suuntaan tai toiseen. Paljon kuulee puhuttavan lohkojaoista ja ennenmuuta noista täperistä tappioista jotka jäävät mielenpäälle. Joskus on tuurit ja viuhkat kohdillaan, mutta niistä ei porista ihan niin paljoa! Tämä on kuitenkin vain urheilumerkkistä harrastusta!!! Välillä vähän kirpaisee kuten elämässä yleensäkkin. Isossa joukossa sattuu ja tapahtuu monenlaisia asioita jotka joskus hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa.

 Itse peleissä B-poikien ykkösjoukkue taisteli kultaiset mitalit itselleen sen keväisen SM-kultamitalin vasemmalle puolelle palkintokaappiin laitettavaksi. Todella timanttisen kova saavutus

Juhalta, Villeltä, Tanelilta ja kumppaneilta kun tiedämme että sarjassa oli Suomen huppujen lisäksi ulkolaisiakin huippujoukkueita!!!

 Poikien sijoitukset: Bp1 1/27, Bp2 22/27, C p 27/27, Dp 35/37, Ep 32/34

Tyttöjen sijoitukset: Bt 25/52, Ct 7/77, Dt 50/110, Et1 16/41, Et2 41/41.

 Joukkueiden valmentajat kertoivat että pelaajamme olivat esimerkillisiä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaikilla riitti yritystä kentällä vaikka olosuhteet olivat loppusella märät ja väsykin alkoi painaa. Kaikki eivät voi aina olla kärjessä, osa pelaajistamme on hiljattain aloittanut pelaamisen ja osa pitää lentopalloa vain yhtenä harrastuksenaan. Muistamme reissussakin ollessa sen että olemme PuU:n ja Pudasjärven käyntikortteja!

 Oman joukkueeni osalta tilanne oli täsmälleen sama kuin viisi vuotta sitten yhden monista 

tuolloisista tyttöjoukkueistani kanssa Seinäjoen raviradalla. Edessä joukkueen viimeiset peli ja sitten ero, ja haikea huominen lähes kymmenen vuoden yhteisen taivalluksen jälkeen, kun tytöt lentävät maailmalle. Osa nykyisistä tytöistä jatkaa kuitenkin vielä tulevanakin syksynä, ja muidenkin kanssa ollaan yhteyksissä jatkossakin. Suuret kiitokset koko joukkueelle ja erityiskiitokset Emilialle ja Janitalle kun tulitte joukkueemme avuksi vaikka ette olleet vuoteen pelanneet lentopalloa. Meillä oli todella yhtenäinen ja rentohenkinen joukkue.